Vuoden paskin päivä (#vähemmänpullaa)

Huuuuh, nyt on muijjalla vähän liian tiukat viikot takana. Aiemmin jo mainitsin, että viime aikoina on pieniä harmituksia ja hankaluuksia tullut vastaan useampia ja jotenkin tuntuu, että ne kaikki yhdessä superkiireisten viime viikkojen kanssa on vähän liikaa. Ei meinaa nyt meikämuijasta riittää jokaiselle ja joka suuntaan. Ekaluokkalaisen puuhista oon ollut huolissani viime aikoina, kun meno on ihan säätöä kaiken aikaa ja jotenkin sitten eilen meni kuppi nuriin, kun kavereiden kanssa sekoiltiin menemään, soiteltiin välillä kotiin itkien ja urpoiltiin minkä ehdittiin. Samalla siinä sählingissä koitin hoitaa jotain työhommaa ja mini urputti vieressä ja yhtäkkiä tunsin vaan, että sydän alkoi läpättää ihan kummallisesti ja lihakset meni ihan heikoiksi ja veltoiksi koko kropassa. Joku paniikkihäiriö vai?

No, oli mikä oli, uupumuskaudesta on vielä ihan liian lyhyt aika ja pakko tunnistaa merkit. Päätin, että puhelin menee äänettömälle viikonlopuksi ja muutenkin otetaan vähän aikalisää. Kävin iltapäivällä ohjaamassa Spinning-tunnin ja sen aikana fiilis parani jonkun sata astetta, mutta taas kotiin päästessä meni laturi jumiin. Ei vaan jaksanut sitä komentelua ja käskytystä. "Äiti, anna sitä ja tätä! Äiti, tee tätä ja tota!" Aina välillä tuntuu, että sitä on joku hiton palvelija, kun tytöt komentelee menemään. Varsinkin neljävee on aikamoinen tänttähäärä ja kaiken aikaa vailla jotain. Ekaluokkalainen taas ei muista mihin on matkalla ja sille saa sanoa jokaisen asian kymmenen kertaa, mikä voi viistää niin hemmetisti mutsin hermoja.

Niin, että paistelin siinä sitte ekaluokkalaisen pyynnöstä proteiinipannareita tytöille iltapalaksi, kun meni loppuviimein se kuuluisa kuppi nurin. Puolen tunnin avautumiskohtauksen jälkeen viikkasin pyykkiä kodinhoitohuoneessa, kuuntelin kun A-tiimi koitti kauhealla huudolla saada hiuksia harjattua ja mietin mihin seinään löis päänsä ensimmäisenä. No, pyykit tuli viikattua, kaikki seinät on ehjät edelleen ja tytötkin nukahti molemmat hyvin nopsasti. Mister A keräsi rohkeutensa ja kysyi, josko muikkeli haluaa ruokaa.. että jos se hakis jotain tai tekis jotain. Ja arvatkaa mitä, vuoden paskin päivä ja #vähemmänpullaa-muijja kieltäytyi take awaysta!! Ruisleipää ja kananmunaa sitte vaan. Score! Toisaalta, en oo välttis ikinä ollut niin tunnesyöjä, mutta siis tapasyöjä sitäkin enemmän. Ja tällaisina päivinähän on ollut tapana vetää huiviin pitsa. Että score, kyllä!

Mä kaikkeni toivon, että tänään on parempi fiilis :D

Sannis

P.S. Postauksen kuvat otin eilen ja tulppaanit toi ystävä. Joten eihän siinäkään päivässä kaikki ihan kakkaa ollut <3