Koulutie

Perjantaita! Tänään pimeää pelkäävää mutsia mietityttää koulumatka.

Hitsi miten inhottavaa lähettää ekaluokkalaista kouluun näillä keleillä. Useimmiten lähdetään aamulla minin kanssa samaan aikaan kuin koululainen. Silloin pudotan typyn auton kyydistä bussipysäkille, josta jo koulu näkyy, katuvalot palaa ja aina muitakin koululaisia näkyy.

Kerran viikossa, joskus kaksi, koululainen lähtee yksin ja voi että, kun tuntuu inhottavalta. Matka ei ole siis pitkä ja nimenomaan haluaisinkin, että ekaluokkalainen tottuu kävelemään, mutta se pimeys. Yyyyh! Meidän talon takaa menee pyörätien pätkä, joka on pilkkopimeä ja vaikka se ei ole pitkä, on se kuitenkin aika pelottava ja onhan tuo loppumatkakin aika aavemainen, vaikka katuvalot palaakin.

Seison yleensä oven raossa niin kauan, että typy on kävellyt talon nurkan taakse ja sen jälkeen sytytän kaikki valot olkkariin ja keittiöön, että talon taakse kulkiessaan neiti näkee, että tsiigaan vielä olkkarista. Hyvinhän nuo matkat on aina tähän asti menneet, vaikka nytkin jo eilen juteltiin, että yksin kulkeminen vähän pelottaa. Lupaan aina jutella puhelimessa typyn kanssa jos on tarve, mutta vielä se ei oo matkalta soittanut.

Ainahan sitä on itekin lapsena kulkenut kävellen ja fillarilla, oli sitten pimeää tai valoisaa, mutta jotenkin sydäntä kylmää. Varsinkin aamujen pimeys on vielä aikuisenakin ollut mulle pelottavaa enkä kovin mielelläni itekään lähtis tonne hiippailemaan.

Miten teillä menee koulutiet?

Sannis