Florida - Moment of truth

Kameraa on tyhjäilty. Aivot ei tunnu vielä toimivan, mutta otin tietoisen riskin ja kirjoitin juttuja meidän matkasta, niin saadaan reissuhommat pakettiin. Kommenttikenttään tuli pyyntö kirjoittaa Floridaan suuntaavalle vinkkejä ja tarkempia juttuja retkestä. Kovin monesta paikasta mulla ei ole tuon yhden käyntikerran jälkeen kokemusta, mutta jotain osaan kertoa. Koitan jakaa sekalaiset höpinäni kahteen tai kolmeen postaukseen. Tässä ekassa osassa kaikki kuvat on loman alkupuoliskolta, Orlandon alueelta.

Niin, että oliko ny kivaa vai ei?

Ennen matkaa
Ennen matkaa oli enemmän puuhaa, kuin peruskanarialle lähdettäessä. ESTA-anomus piti täyttää ja toki maksaa. Liuta typeriä kysymyksiä ja lopputuloksena lupa astua Yhdysvaltain maaperälle. Mister A:n piti hakea kansainvälinen ajokortti  ja se tietysti maksoi myös. Dollarit sai kätevästi nostettua Forexin automaatista. Rokotuksia ei otettu mitään.

Menomatka

Matka alkoi junalla ja yli kolmen tunnin viivästyksellä. VR ja me ei tulla toimeen. Joka ikinen kerta jotain ongelmaa. Ja ihan oikeasti...joka ikinen kerta. Ollaan jo tunnettuja meidän huono-onnisista junamatkoista. Olin suunnitellut, että saadaan ihanasti mennä rauhassa nukkumaan ja fiilistellä tulevaa matkaa airport-hotellissa, mutta toteutus ei ollut ihan yhtä auvoinen. Puolen yön aikaan vasta päästiin nukkumaan sen jälkeen, kun olin ensin urputtanut mister A:lle, että se osti mulle ihan liian ison hampurilaisen :)

Neljän tunnin yöunien jälkeen ei kovin paljoa hampaita naurattanut. Lento Osloon meni kuitenkin hyvin. Oslossa tuli pieni hoppu, kun sain levitellä laukkuni koko sisällön turvatarkastuksessa. Pitkä lento oli kymmenentuntinen. Oon äimän käkenä taas tyttöjen matkustushermoista. Yksi urputus koko pitkän lennon aikana. Yksi. Mini veti teppo tirsaa n. viisi tuntia ja ekaluokkalainen liekitti tabletteja, jotka oli jokaisen penkin selkänojassa. Lennolla sai taas täyttää yksi-risti-kaksi-lomaketta. "Oletko terroristi?" No toki! Vasta laskeutuessa tuli ököttävä olo, kun viereiset emännät kävi vähän suihkimassa hajuvettä veskissä.

Miamin lentokenttä oli odotettua kotoisampi ja porukkaa oli meidän tuloaikaan vain kourallinen. Saapumismuodollisuuksia oli vähän totuttua enemmän ja passit sekä sormenjäljet piti itse skannata laitteessa. Samalla vastailtiin taas järkeviin kysymyksiin "Oletko ollut tekemisissä maatilakarjan kanssa?" Ihmetystä aiheutti kuitenkin se, että kukaan ei halunnut tsiigata laukkuihin tai tehdä mitään stripsearchia :D Nuan vain oltiin pelipaikalla ja passivirkailija huuteli perään: "Smile, you're in Miami!"

Auton vuokraus

Auto oltiin vuokrattu jo etukäteen. Hotwire.com-sivustolla näkyy eri autovuokraamojen tarjonta ja hinnat. Päivän edullisin hinta minivanille oli Alamossa. Sivusto näytti viiden päivän vuokrahinnaksi vajaa 300€. Lastenistuimen, täyden vakuutuksen, verojen ja tullimaksujen kanssa hinta oli loppuviimein n. 700€. Kannattaaa siis muistaa, että vakuutukset maksaa suurinpiirtein saman verran, kuin itse auton vuokra. Suosittelen kuitenkin ottamaan täydet vakuutukset oikeusjuttujen luvatussa maassa. Lasten istuimen osuus hinnasta oli 50€. Neljävuotiaalle oli varattu selkänojallinen korokeistuin ja siihen tyydyttiin. Ekaluokkalaisen korokeistuin matkusti suomesta matkalaukussa. Ostin sen muutamalla eurolla kirpparilta ja ennen kotiintulomatkaa se sai jäädä ameriikan maalle. Kannattaa muuten varmistaa, että vuokra-autosoppariin kuuluu tietullipassi, ettei tarvi pysähdellä tulleissa.

Palautettiin auto sovitusti, mutta hoksattiin nopeasti, että se oli vikatikki ja napattiin toinen vuokra-auto alle. Bensa oli puolet edullisempaa, kuin meillä. Kortit ei toimineet bensa-automaateissa, joten aina piti käydä sisällä maksamassa. Sama systeemi, kuin meidän automaateissa. Maksat 20€ ja jos tankkaat vain 15€, palautuu loput tilille. Kertaakaan ei tarvinnut tankata yli 20 dollarilla :)

Talo

Kaikki talovaraukset hoiti mun ihana siskoni. Orlandon taloa vuokrasi Florida Sun Vacation Homes ja hommat toimi hyvin. Disneyn lähettyvillä oli näitä lomakyliä paljon ja mun mielestä oli kiva ja turvallinen fiilis olla aidatulla ja vartioidulla alueella. Talon osoitekin saatiin vasta, kun varaus oli tehty eikä sitä näkynyt missään netissä etukäteen. Taloon ei ollut avaimia, vaan lukkokoodi. Hälytysjärjestelmä piti kytkeä aina, kun poistui talosta ja alueella yleinen allas, leikkikentät, kuntosali ja pelihuone oli myös kaikki lukkokoodin takana. Ihan fiksua! Talossa oli neljä makkaria, mutta jätettiin yksi tyhjäksi, koska en halunnut, että tytöt nukkuu yksin. Oon aina ulkomaalomilla niin neuroottinen, etten päästä tyttöjä eri huoneeseen. Kotona kaikkien on nukuttava omissa huoneissa, mutta vieraassa maassa on vähän eri juttu. Aamu nukkui iskän ja äitskän kanssa ja Annukka mummun ja papan huoneessa. Talon uima-allas oli ihan täydellinen.. lämmin ja sopivan matala. Pieni poreallaskin löytyi. Tytöt ui aivan hulluna ja mummun järjestämä tunnelmauinti pimeällä allasvaloineen ja kynttilöineen oli hitti. Taustalla räiskyvät Disneyn ilotulitukset oli piste iin päälle.

Talossa oli täysi varustus.. keittiöjutskat, pyykkikoneet ja kuivurit, pyyhkeet ja hiustenkuivaajat. Otettiinkin muuten ihan liikaa vaatteita mukaan, kun jotenkin en uskaltanut luottaa noihin pesukonelupauksiin. Saatiin kuitenkin käyttää lempivaatteita moneen otteeseen, koska pyöritettiin pyykkikonetta ja kuivuria joka päivä. Siivous hoidettiin oleskeluaikana itse, mutta lähtiessä ei tarvinnut seuraavia varten siivoilla. Ruokaa laitettiin myös paljon itse. Ei millään jaksais syödä kahta viikkoa ulkona.

Välimatkat

Välimatkat oli aina pitkiä. Ruuhkia oli hyvin vähän, mutta silti tuntui, että matkat kesti aina kauan. Meillä kun on tottunut siihen, että Vaasassa pääsee joka paikkaan 20 minuutissa, oli nämä matkat vähän eri kaliiberia. Autossa istuminen oli sitä paitsi rasittavaa, kun tuntui, että loma-aika kuluu pelkästään siihen. Tiet oli kuitenkin isoja ja etenemään pääsi koko ajan.

Ruokakaupat

Parina ekana päivänä käytiin lähimarketissa ja maksettiin itsemme kipeiksi. Wal Martissa ja Publixissa pääsi vähän edullisemmalla, mutta joka kerta tuli mun mielestä kuitenkin iso lovi kukkaroon. Aina lomalla mua ahdistaa, kun ei oo ruisleipää. Kaikki leivät on aina ihme mössöä ja se alkaa ällöttää jossain vaiheessa. Leikkeleitä löytyi hyvin samantyyppisiä, kuin Suomessa, mutta juustot oli valmiiksi viipaloituja ja aina puolen sentin paksuisia. Yyh! Maito upposi Aamulle hyvin, Annukka ei oo muutenkaan maidon ylin ystävä eikä halunnut edes maistaa. Kaikkea tarvittavaa (paitsi sitä ruisleipää) löytyi kaupoista hyvin ja herkkuja olis ollut tarjolla miljoonaa eri laatua. Suklaahippukeksejä oli pakko kokeilla useampaakin sorttia ja cookies&cream-jätski oli ihan parasta.

Asioiminen kaupoissa oli hyvin helppoa. Kortit toimi, palvelu oli ystävällistä, ostokset pakattiin valmiiksi pusseihin ja kaikki sujui helposti.

Ripley's, SeaLife, Wild Florida
Loman ekalla puoliskolla käytiin Ripley's Believe it or not - talossa. Seitsemisen kymppiä liput neljälle. Kiva paikka.. ei kovin iso vaan aika sopiva. Lapset tykkäs kovasti. Suosittelen.

SeaLife-akvaario oli samantyppinen, kuin Helsingissä. Reilu sata egeä liput neljälle. Ihan kiva, mutta ei juuri mitään, mitä ei näkisi Suomessa. Jaaaaa, paitsi että sai kokeilla käsillä kaiken maailman vedeneläviä ja johonkin ihmeameebaan minäkin käteni törkkäsin.

Wild Florida - puistossa pääsi veneajelulle, mikä tais olla mun ainut tavoite koko Floridan reissulle. "The Everglades starts here." Jännitti etukäteen, josko alkaa oksettaa, mutta eipä alkanut ja nähtiin huikea auringonlasku ja alligaattoreita jopa kaksin kappalein ja yksi baby-gaattorikin.

Huuuuuuuuh, jaksoiko kukaan lukea tänne saakka?

Terkkuja,

Sannis

P.S. Ja siis oli tosi kivaa. Orlandossa olis ollu miljoona juttua, mitä olis voinut nähdä. Aikaa meni säätäessä ja pähkäillessä, mitä kantsis tehdä ja jälkeenpäin tuntuu, että meillähän jäi kaikki paikat käymättä :D