Vaiheet

Oi morjensta pöytään!! Viime aikoina on meillä ollut jotenkin tosi tahmeeta nukkumisen kanssa eikä viime yö ollut poikkeus. Onkohan kolme- ja seitsemänvuotiaille olemassa unikouluja? :D Tää on mun mielestä lasten saannin suurin huijaus. Että kun sä pitkän aikaa saat nukkua täydet yöt ja sitten yhtäkkiä tuleekin taas joku VAIHE. Silloin, kun vaihe on päällä, sä juokset pitkin öitä etsimässä pehmoleluja, silittämässä päätä, laittamassa peittoa päälle, metsästämässä oikeita tai kuviteltuja hämähäkkejä/hyttysiä, rasvaamassa atoopikon käsiä ja mitä lie. Muistan, että ekaluokkalaisella oli myös kevyt vaihe tossa kolmeveenä, mutta jotenkin ei muka osannut odottaa, että vielä seiskaveenäkin saattaa vaihe iskeä sen jälkeen, kun kaveri on nukkunut suurinpiirtein kuin tukki viimeiset neljä vuotta.

Eli siis.. kolmevee huutelee, että ei tuu uni eikä saa nukuttua. Seiskavee näkee painajaisia tai ressaa jotain ja ahdistuu sitten, kun ei uni tuu ja itkeskelee pitkin öitä. No joo, ehkä mä nyt vähän liiottelen.. seiskaveellähän oli ensin korvatulehdus syynä ja nyt sitten viime yönä typy itkeskeli pari tuntia muuten vaan, mutta onhan se nyt IHAN AINA ja JOKA YÖ! Nää yötilanteet ei oo yhtään mun juttu. Hirveen kummallista kyllä.

No mutta. Nyt saakin sitten aloittaa arkimaratonin! Maanantai. Jee! Can you feel the excitement?

Sannis