perjantai 30. syyskuuta 2016

Syyskuu


Syyskuu on paketissa. Syksy on upea! Värit ulkona on niin kauniita ettei meinaa edes ymmärtää. Kotona sininen tuntuu olevan nyt se juttu. Kollasin joulutavaralaatikkoa. Kynttiläkrääsää oli liikaa. Eihän meillä oo edes tasoja missä niitä kynttilöitä polttaa. Luultavasti käy niinkuin muinakin vuosina... laitan ylimääräiset kirpparille ja kun haksahdan joulutunnelmaan, kannan kaupasta uusia, jotka saan sitten taas ensi vuonna kierrättää. Vimpan kuvan kaurista oon kattellut jo sillä silmällä. Että jos sekin lähtis etsimään uutta kotia. Vielä se sai kuitenkin mahdollisuuden ja sytytin kesän pimeänä olleet lamputkin pitkästä aikaa.

Kolmevuotias on kiukutellut koko illan. Passitin sen sänkyyn ja uni tuli heti. Varmaan herätään viideltä aamulla. No, onpahan sitte hyvin aikaa häärätä ennen klo 11 jumppaa. Ihanaa mennä jumppaan nyt, kun eilen laitettiin kiertynyt lantio suoraan ja polvet ojennukseen. Uusille lukijoille siis tiedoksi, että kirjoittaja on ryhmäliikuntaohjaaja. 20 vuotta ja still going strong. Tai ainakin still going :D Joskus saan itseni epäilemään, josko mun aika on pian ohi. Pian on neljäkymmentä mittarissa enkä aina ymmärrä tai diggaile uusia, markkinoille tulevia lajeja. Tuntien kävijämäärät ja asiakaspalaute kertoo kuitenkin, että vielä on ohjausvuosia edessä. Varsinkin tällä viikolla palautelaatikon sisältö on ollut kullan arvoista.

Aamulla olin ekaluokkalaisen matikan tunnilla. Kodin ja koulun päivä. Opettaja lupasi tarjota yhdelle tytölle jätskit jos osaisi kirjoittaa taululle "dokumenttikamera". Meidän seiskavee viittasi ja lupasi tulla kirjoittamaan. Opettaja rykäisi ja totesi vähän nauraen, että ei nyt koskenut meidän ekaluokkalaista tuo tarjous. Sattui kuulemma tietämään, että olis helpostikin jätskit velkaa. Typy kumartui pulpetin alle, raapusti jotain ja näytti sitten vihkoa mulle. "dokumentikamera". Musta tuntui jotenkin niin yli hyvältä. Ei se, että lasten kirjoitustaito oli eritasoista vaan se, että mun lapseni osasi ja että opettajakin tiesi sen jo etukäteen. Yksi puuttuva t-kirjain ei tossa kohdassa paljoa hetkauttanut :)

Hyvää viikonloppua!
Sannis

2 kommenttia:

  1. Väriloisto on kyll mahtava.
    Ainakin mulla kun ikää tulee lisää kokoajan niin huomannu ett uusien asioiden innostuminen ei oo enää samanlaista ku nuorenpana...vaatii enemmän sulattamista ja miettimistä��. Ja niin ootan et pääsen sun huipputunneille��☺.
    Lapset on uskomattoman huippuja oppimaan, kaikkea uutta ��
    -tanja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. pitää aina vähän tuumata ekaksi :)

      Toivottavasti pääset pian mukaan!

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3