Äitienpäivä

Äitienpäivänä syötiin broileripiirakkaa ja mansikka-sitruunatäytekakkua. Piirakka oli ihan ookoo. Kakku oli tosi hyvää. Aamusta vietiin Saimi lenkille ja sen jälkeen tehtiin minin kanssa kakku. Käytiin moikkaamassa mummua. Hain kolmetoistaveen ja kamut tallilta ja sillä välin mini ja mister A teki pikasiivouksen. Tekaisin piirakan valmiista pohjasta, jonka jälkeen saatiin kahvivieraita; äiti, isäpuoli, mister A:n äiti ja mister A:n sisko. Kahvittelujen jälkeen siivottiin melkein tyhjäksi mennyt puuvaja ja siirrettiin vajan ulkopuolella makoilleet puut hienoiksi pinoiksi sisälle. 

Tytöiltä sain ihanat kortit ja minin "Minä rakastan sinua" sai kyllä kyynelen silmäkulmaan, koska mini ei paljoa tunteista yleensä puhele. Kolmetoistavee oli huolissaan, että hänen korttinsa ei tällä kertaa ollut niin hieno, mutta kirjoittaja ei semmosista piittaa. Tärkeintä on ajatus ja ihanat sanat. Mister A:lle sanoin ettei tarvi tuoda kukkia, koska sain niitä jo ystävältä ja mutsikin oli tuonut kukkasia aiemmin sillä viikolla. 

Ja kyllä, tukka on vähän oranssi tällä hetkellä. Värjäytin sen ensimmäistä kertaa neljään (vai viiteen?) vuoteen enkä tarpeeksi tarkkaan osannut kertoa toiveitani. En siis saanut mitä halusin ja märehdin sitä vähän (eli paljon) viikonloppuna.. että miksi en sanonut näin tai noin, että tekijä olis ymmärtänyt paremmin. Tässä ei ollut siis tekijässä vika, vaan luulen, että mun olisi pitänyt selittää tarkemmin. En toki oikein myöskään ymmärrä näitä uusia värjäystekniikoita, kun mun mielestä näyttää nyt vain siltä, että olis yli pitkä juurikasvu. Mutta hei.. elämä on laiffii ja ens kerralla osaan ehkä selittää paremmin. Toki vähän naurattaa, kun viimeisen neljän vuoden aikana mulle on tehty vain kaksi isompaa hiusprojektia.. tämä ja vuonna 2018 permis ja molemmat on nyt menneet vähän vihkoon. Täytyis kai ymmärtää pysyä kotona :D Mutta hienosti oli mini osannut ennustaa ja mätsätä tulppaanit mutsin hiusten väriin hei.

Tänään fiukeilen pyörällä töihin. Mister A jää kotiin minin kanssa, jolle eilen nousi yhtäkkiä kova kuume. Parka oli aikamoisen surkeassa kunnossa. Aamulla luulin vain, että allergiat vaivasi taas kerran ja olin varma, että kurkkukipu hellittää päivän mittaan. Väärässä olin. Toivotaan tälle päivälle vähän parempaa oloa. Kolmetoistavee nukkui pommiin. Sitä sattuu tosi harvoin. Itekään en ymmärtänyt herättää, kun istua pönötän tässä tajuamatta näköjään kellosta mitään. Taitaa kuitenkin ehtiä vielä kouluun, kun nopsasti tekee aamutoimet. Ehkäpä itekin alan tästä nyt suuriin puuhiin.

Kivaa päivää!

Sannis