Elokuun eka

Tänään ei huvittanut postata someen mitään Tommista. Tuntui, että kaikki on jo sanottu. En halunnut ihmisten ajattelevan, että taasko tämä sama juttu. Illalla kuitenkin tulin siihen tulokseen, että haluan joka vuodesta muiston ja postauksen. Sytytin yksitoista kynttilää ja postasin: "Jokaisesta elokuun ekasta kuva muistoksi. Tämmönen tällä kertaa. 11 kynttilää meidän Tommille. Hän ei juhli. Hän on tänäänkin matkoilla. Vähän pidemmillä sellaisilla." Aina vaan jengi jaksoi kommentoida ja lähettää sydämiä. Ne tuntuu aina yhtä mukavalta.

Hetken aikaa mietin josko kirjoitan päivityksen loppuun, että mistäs minä tiedän, vaikka Tommi järkkäisi kunnon bileet, kun mutsin silmä välttää. Sen jälkeen ajattelin, että mutsin silmähän on välttänyt yksitoista vuotta ja tunsin, kuinka sydäntä puristi hetken aikaa jättiläinen huono äiti-fiilis. Se helpotti, kun muistutin itseäni siitä, että en minä unohtanut huolehtia lapsestani. Eihän meille annettu silloin ketään kenestä huolehtia.

Jollain lailla mun vuoteni alkaa ja päättyy tähän elokuun ensimmäiseen. Tottakai vuosi vaihtuu talvella, kuten muillakin, mutta tässä kohdassa aina ympyrä jollakin tavalla sulkeutuu ja tuntuu, että on kuljettu taas yksi kokonainen kierros. Yhdestoista kierros. Mä olen neljäkymmentä vuotta vanha ja silti musta joskus tuntuu, että kierroksia on tosiaan ollut vain se ykstoista. Mitä hitsiä sitä ennen oli? Kakstoistaveekin on kuitenkin jo kakstoistavee. Tyttöjenkin synttäreillä oon aina ihan herkillä, mutta tämä on erilaista. Olis kai aika outoa jos ei olisi. 

Tänään ei ollut niin paha. Toissapäivänä oli pahin. Eilinen ja tämä päivä oli vähän helpompia. Ajatuksissani toki oon ollut. Itkuinenkin vähän. Ja hiton väsynyt. Miksi suru aina väsyttääkin niin hemmetisti? Nauroinkin. Ihan katketakseni aamulla yhdelle telkkariohjelman jutulle. Ei käyty haudalla. Ei ollut tunnetta, että tarvii mennä. Herättiin mökiltä, haettiin kakstoistavee Kuortaneelta leiriltä ja juotiin kahvit mutsin luona. 

Huomenna on elokuun toka ja unohdan hetkeksi. Tai en tietenkään unohda, mutta hetken aikaa mun mielessäni on muut jutut.

Sannis