Helmikuu

Helmikuu. Silläkin riskillä, että toistan itseäni, kerron saman, kuin edellisissä postauksissa. Täällä sujuu aivan hyvin. Rauhallisesti ja hyvin. Toki rauha saattaa tänään päättyä, kun Saimi saapuu kotiin :D En oo päässyt juurikaan ulkoilemaan jalan takia ja se tietysti harmittaa, mutta ei kuitenkaan ollenkaan niin paljon, kuin olisin etukäteen ajatellut.

Oon osannut nauttia siitä etten voi mennä juuri mihinkään. Vuosien varrella oon hukannut yhteyden siihen, mitä itse tarvitsen ja kaipaan ja nyt on ollut ihan hyvä aika tutkia sitä. En tokikaan oo näin lyhyessä ajassa vielä päässyt siihen täydellisesti käsiksi, mutta pieni breikki fyysisestä suorittamisesta ja somen huomattava vähentäminen on kyllä auttanut asiaa paljon.

Oon kutonut paljon, istunut sohvalla paljon ja pitänyt puhelinta äänettömällä paljon. Puhelimen kanssa on pieni dilemma jos tytöt ei ole kotona. Olis kamalaa jos tytöillä olis joku hätä ja mä istuisin puhelimen vieressä tietämättä, että se soi. Ehkä tutkin, löytyykö luurista joku "älä häiritse" - tila, johon voi asettaa tiettyjen henkilöiden puhelut sallituiksi. Vähentää kyllä huomattavasti aivojen kuormitusta, kun ei viiden minuutin välein tutki jokaista puhelimen kilkahdusta. 

Tällä viikolla oon pitänyt ensimmäiset liikkuvat tunnit muutaman viikon tauon jälkeen. Jalka ei oo vielä perfect ja kyllä se kenkä vielä painaa. Oon kuitenkin valinnut sellaiset tunnit, joissa voin parhaiten säädellä omaa tekemistä. Koronarajoitukset tiputti osallistujamäärää yli puolella ja yleensä se vaikuttaa omaan fiilikseen. Nyt olin kuitenkin tosi innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa elementtiini. Vuodenvaihteessa olin niin hemmetin loppu, että liikkuvien tuntien ohjaaminen oli kunnon taistelua. Kroppa pisti hanttiin ihan huolella, samoin aivot. Tässä tauon aika oon jo monta kertaa miettinyt, tarvinko ohjaamista enää ja onko se enää mun juttu. Ajatukset on olleet aika pelottavia, koska yli kaksikymmentä vuotta ohjaaminen on ollut yksi mun elämäni tärkeimmistä asioista. Toisaalta, ne on olleet aika helpottaviakin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän oon sitä mieltä, etten saa antaa ohjaamisen määrittää mua niin pitkälle. 

Ohjaukset meni hyvin ja hei, on se mun juttu vieläkin. Täytyy vaan paremmin oppia säätämään määrät ja lajit itsellekin sopiviksi. Korona on tuonut mukanaan sellaisen hyvän jutun, että aikatauluja ei tarvitse enää tehdä koko kaudelle kerrallaan ja muutoksia voidaan tehdä herkemmin. Se antaa mahdollisuuden säädellä tunteja myös ohjaajien jaksamisen mukaan. Silver linings.

Pari viimeistä viikkoa on kaiken kaikkiaan ollut töissä mun osalta vähän rauhallisempia ja oon kyllä ottanut niistä kaiken irti. Oon koittanut keskittyä vain omiin hommiini ja oon tehnyt kaikkeni muistaakseni, että mun ei tarvitse sohia joka asiaan. Oon tehnyt vähemmän etätöitä erottaakseni paremmin työn ja vapaa-ajan. Mulla ei ole kotona erillistä työtilaa ja helposti työ alkaa ottaa otetta vapaa-ajastakin, kun työvälineet on koko ajan saatavilla ja on tottunut käyttämään niitä samassa paikassa, missä muutenkin viettää aikaa.

Oon tsiigaillut upeita talvisäitä ikkunan takaa ja oon tehnyt lumitöitä aina, kun lunta vain on tullut. Se on ollut sellaista hommaa, jonka oon pystynyt omaan tahtiini köpötellä tossa pihassa. Tyttöjen harrastukset rullaa normaalisti ja ollaan kuskailtu taiteen perusopetukseen, ratsastukseen, tanssiin ja ninjakouluun. Ollaan tsiigattu kohta kaikki kaudet How I Met Your Motheria ja oon kutonut pian kolmannetkin säärystimet. Saimikin sai pienen takin kylmille keleille.

Sovin, että teen tänään etäpäivän, mutta päätin, että lähdenkin pariksi tunniksi työmaalle kun tytöt on koulussa, niin pääsen vähän höpisemään ja mikä tärkeintä...pääsen perjantailounaalle <3 Se on harvinaista luksusta nykyään. Tein eilen ohjaustuurauksia illalla niin, että olin päivän kotona. Ehdin hyvän aikaa olla täydellisessä hiljaisuudessa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni tyttöjen ollessa koulussa, kun mister A:kin oli töissä. Nyt tuntuu siltä, että tähän kohtaan passais sohvaloikoilun sijaan hetki höpinää kamun kanssa. Oon muutenkin koittanut siinäkin suhteessa pitää vähän itsestäni huolta.. oon viettänyt tämä vuoden puolella jo pariinkin kertaan aikaa omien ystävien kanssa ihan aikuisseurassa. Aivan ihanaa ja piristävää!

Mukavaa viikonloppua kaikille kivoille!

Sannis