perjantai 17. tammikuuta 2020

Poropiirakka


Tein joulunpyhinä poropiirakkaa. En oo koskaan aiemmin ostanut pororouhetta, mutta ystäväni ja bossini Kati siitä vinkkasi ja päätin kokeilla. Pussi oli tietysti hintava ja tuntui pieneltä, joten ostin pekonia kaveriksi. Kunnon nuuka :D Suolaa olis kyllä porossa ollut riittävästi ilman pekoniakin :) Rouhe olikin yllättävän riittoisaa, joten yhteen piirakkaan olis pussi riittänyt ihan loistavasti. Itse jaoin sen kahteen ja silti sain ihan hyvän määrän molempiin.

Hyvää kyllä oli. Kivaa vaihtelua kinkuille ja tonnikaloille. Teen harvoin suolaista piirakkaa, mutta kun teen, teen sen aina valmispohjaan. Ne on niin hyviä ja helppoja, että miksi vaivautua itse säätämään. Ruokakermapurkki, pari kananmunaa ja omavalintaiset täytteet. 200 astetta ja puolisen tuntia. Helppoa, ku seinän teko. Eiku heinän :)

Ruokakerma on muuten sellainen tuote, jota joskus ennen tyttöjen syntymää tuli käytettyä varmaan useita kertoja viikossa, kunnes mister A luki tuoteselosteen, kauhistui ja jätettiin koko tuote pois käytöstä. Vuosia meni ettei ostettu sitä ollenkaan. Nykyään nappaan sen kauppakärryyn muutaman kerran vuodessa just jos on piirakan tekoa tai joku kiusaus ruokalistalla. Vieläkin tulee aina semmonen semihuono omatunto. Ootteko koskaan verranneet kuohukerman ja ruokakerman tuoteselostetta? Aikamoista.

Alkuvuoden oon nyt mennyt ihan nollalinjalla herkkujen suhteen. Ei täällä toki mitään piirakoita oo leivottukaan, mutta kyllä muutama tiukka kahvipöytätilanne on ollut. Seuraavat isommat juhlat on kymppiveen ykstoistaveekemut helmikuulla. Saas nähdä tehdäänkö poropiirakkaa vai jotain muuta.

Kivaa perjantaita. Viikonloppu edessä. Ihanaa!
Sannis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit <3