maanantai 11. marraskuuta 2019

Isänpäivä


Ei muuten tullut sitten isänpäivänä otettua yhtään kuvaa itse isistä :D Tänä vuonna meidän iskän isänpäiväohjelmaan kuului tyttöjen tekemät lahjat ja kortit ja vaimon laittama aamiainen. Päivän sankarin toiveiden mukaisesti ajeltiin kierros niille haudoille, jotka on kauempana. Isä ja isovanhemmat. Yksi parhaista ystävistä. Mister A on joutunut luopumaan niin monesta.  Kaikki sai kynttilänsä. 

Hautausmailta jatkettiin anopin luokse, jossa luminen piha sai tytöt hömpöttämään. Syötiin superherkullista kaalilaatikkoa ja herkuteltiin kakulla. Käytiin kotona ottamassa välihuilit ja jatkettiin vielä illaksi keilaamaan, josta onkin viime vuosina tullut meidän isänpäivän perinne.

Meidän tytöillä on ihan paras iskä. Aina se ei tajua tyttöjen juttuja ja joskus mutsin pitää vähän nurkan takana antaa ohjeita ;D Meidän tyttöjen iskä vie taiteeseen ja voikkaan ja se opettaa naulaamaan ja poraamaan. Se jäädyttää vaikka luistelujään omaan pihaan ja opettelee tekemään lettejä. Se on paljon mutsia parempi kaikissa lääkärihommeleissa; se osaa hoitaa minin tulehtuneet kädet ja kysyä lääkäreiltä kunnolliset ohjeet. Välillä se on väsynyt, kun kolme naista kaikki haluaa jotain ja yleensä aina yhtä aikaa, mutta silti se on aina valmiina. Kun kymppiveellä on vaikeaa kavereiden kanssa koulussa, se ottaa esiin paperia ja kynän, kirjaa ylös kaikki mitä typy kertoo ettei unohda mitään ja koittaa sitten keksiä ratkaisua asiaan. Meidän tyttöjen iskä on aina paikalla.

Mun oman isäni elämä vei kauan sitten johonkin aika kauas. Joskus elämä vaan menee niin. Pikkuhiljaa sieltä kaukaa on koitettu päästä takaisin lähemmäs. Me ei oteta selfieitä yhdessä, lähdetä retkille tai niin kauhean paljoa puhutakaan, mutta tiedän, että kun tarvin, faija on paikalla. Se on istunut meillä joka ikinen torstai, kun kymppivee tarvi seuraa koulun jälkeen, se on remontoinut aikanaan mister A:n kanssa meidän talosta kodin ja se on vienyt havut Tommin haudalle joka talvi.

Yli kolmekymmentä vuotta sitten mun elämääni käveli isäpuoli. Se on vähän niinkuin faijakin.. tulee enemmän juttuun mister A:n kanssa eikä kovin paljoa puhu tai halaa :D Se tuo meille aina kurkkuja ja tomaattteja ja tasaa traktorilla pihan, kun tarvii. Sille mini soittaa: "Onks sulla pappa semmosia isoja puita, kun mun pitäis tehdä timprausmaja?". Ja papalla on. Tottakai.

On ne kaikki niin omanlaisiaan. Nuo mun elämäni iskät.
Sannis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit <3