keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Q & A

Löysin vanhasta blogista question & answer - postauksen. Tässä suora kopio sieltä eli vastaukset viitisen vuotta sitten. Blogi oli silloin hyvin alkutekijöissä ja vasta muutamia kuukausia vanha. Nyt olis aivan yli kovaa tehnyt mieli muuttaa joitain tekstejä, mutta sehän olis ollut ihan huijausta :D

Vanhojen vastauksien perässä  vuoden 2017 tilanne.

1. Miksi aloitit bloggaamisen?
Siksi koska tunsin että kaikki mun läheiset ja einiinläheiset oli saaneet jo yliannostuksen Tommia ja silti mulla aina vaan oli (ja on) tarve jauhaa ja jauhaa ja jauhaa kaikesta asiaan liittyvästä. Halusin myös huutaa tuskani koko maailmalle (ja haluan edelleen) ja saada paikan johon voin aina palata avautumaan.

Toka syy oli rakkaat siskoni joihin pidän yhteyttä hävettävän harvoin. Ajattelin että kun en koskaan soita, voi täältä ainakin kattella miltä mun lapseni näyttää ja mitä me hommaillaan.

En uskonut että tästä tulee näin rakas harrastus. Lukijoita toivoin mutta en uskonut että mun jaaritteluni kiinnostaisi satoja ihmisiä joka päivä. Hieno tunne kun niin kuitenkin on. Oon omasta mielestäni niin tosi hauska että on kyllä kivaa että joku muukin on samaa mieltä ;D

2017: No ei lisättävää tähän!

2. Mitä ilman et voisi elää?
Ette varmaan olisi ikinä arvanneet että sanon.. Annukkaa, Akia, perhettä, ystäviä! Mun elämä luultavasti katkeaisi myös jos jostain syystä joutuisin eroon puhelimestani tai DVD-bokseistani.

2017: Lisätään listalle Aamu Alamikkula. Ja huulirasva.

3. Missä haluaisit asua?
Kotona

2017: Sama homma.

4. Kun olit pieni, mikä halusit olla isona?
Halusin olla kioskintäti. Mietin että olis niin siisti duuni laitella vaan irttareita pussiin, markalla noita ja sit markalla noita. En muista että olisin koskaan haaveillut mistään tietystä "hienosta" ammatista. Nyt vanhempana oon ymmärtänyt että mun olisi pitänyt haaveilla jostain rakennusalaan liittyvästä, olisin duunaillut jo mooonta vuotta insinöörinä tai arkkitehtina.. jos siis osaisin piirtää tai laskea edes alkeellisimpia matikan tehtäviä. Sen sijaan musta tuli Restonomi/ryhmäliikuntaohjaaja/kassaneiti/pankintäti. Niin, onhan sitä kai siinäkin.

2017: Nyt onneksi enää "vain" Restonomi ja ryhmäliikuntaohjaaja. Tiesittekö muuten, että EF Vaasan tämänhetkinen kokopäivätiimi on Team Restonomit? Ollaan toki myös "parit" jumppakoulutukset käyty, mutta että onnistuu noi ravintola- ja matkailualan hommatkin siinä samalla :D



5. Oletko saavuttanut elämässäsi jotain suurta?
Niin, ne duunisaavutukset on jääneet näiden muiden saavutusten varjoon jotka voi laskea yhdellä kädellä -> Annukka ja selviäminen viimeisestä puolestatoista vuodesta. Oon myös aika ylpeä siitä että ihan omin pikku kätösin kasasin kerran yhden lipaston meille himaan ;)

2017: Laitetaan taas Aamu A. listan jatkeeksi. Ja lisään kuitenkin myös duunisaavutukset. Tokihan ne jää lasten varjoon joo, mutta eipä oo huonosti, että satoja ja varmasti jo tuhansia ihmisiä oon ehtinyt liikuttaaa viimeisen 21 vuoden aikana.


6. Nolo salaisuus jota olet piilotellut pitkään?
No niitähän löytyy, vaikka saattais luulla että oon kaikki täälläkin jo laulanut. Miksei nyt tuu yhtään kuitenkaan mieleen?! No, aika noloa on esim. se että kulutan aika paljon aikaani esim. miettien piereskelenkö unissani.

2017: No en nyt niin paljon aikaa kuitenkaan :D

7. Oletko onnellinen? Miksi?
Kyllä mä luulisin niin joo.. Mietin tätä asiaa aika usein ja aina tuun siihen tulokseen että tää on jotenkin outo yhtälö -> Viimeisen vajaa kahden vuoden aikana oon elänyt elämäni hirveimpiä hetkiä ja pudonnut pohjalle niin monta kertaa etten enää edes jaksa laskea kertoja ja silti voin sanoa että oon tyytyväisempi elämääni ja itseeni kuin koskaan ennen. Ehkä ne kauheat asiat kestää, kun perusjutut on kunnossa. Mä pidän mun elämässäni siitä että kaikki se teinariaikojen säätö ja suurimmat epävarmuudet on poissa. Levoton oon vielä välillä, mutta en läheskään samassa luokassa kuin ennen. Mun mielestä on hienoa että mulla on maailman paras Annukka, parisuhde johonka voin tukea kaiken tämän scheissen keskellä, perhe jonka kanssa suurimmat dramaqueen hetken on luultavasti jo ohi, muutama ystävä johon voin luottaa ja yksi duuni jossa tunnen olevani arvostettu.

2017: Olen. No questions asked. Kun kirjoitin tuon edellisen vastauksen, en tiennyt ollenkaan, kuinka syvälle sitä oikeasti voi vielä pudotakaan. Sieltä on nyt räpiköity pitkän tien ja monen vuoden kautta ylös eikä vastausta tarvi enää miettiä. Niin, ja miksikö olen onnellinen? Koska perhe, koska ystävät, koska työ, koska kaikki hyvin olevat perushommat.

8. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?
Tässä, sohvan nurkassa..teen varmaan samaa kuin nyt; bloggaan ja DVD-soittimessa pyörii uusin BodyPump. Itken sitä että Annukka on jo koululainen. Annukan lisäksi oon laittanut nukkumaan toisenkin lapsen. Oon naimisissa. Taloprojekti on jo aika hyvällä mallilla. Aki on Vaasassa töissä ja mä duunaan liikuntajuttuja (ja painan sen 20 kiloa vähemmän). Lasken (aina vaan) päiviä seuraavaan tiliin. Laitan Tommin haudalle kukat mutta enää en vihaa maailmaa vaan oon oppinut jotenkin elämään sovussa sen kanssa.

2017: Bloggaan. BodyPump-levyt ei pyöri, mutta muut jumppamusat kyllä. Liikutun siitä, että Annukka kasvaa ja se toinen tenava kömpi just mun viereen soffalle. Olen naimisissa. En tiedä, minkälaista taloprojektia oon hinkunut, mutta talo on ja kodilta tuntuu. Mister A on Vaasassa töissä. Minä en paina yhtään sen vähempää vaan enemmän. Lasken päiviä tiliin.. huomenna, huomenna :D Nytkin tuli kyyneleet, kun Tommista koitan tähän kirjoittaa. Ne tulee. Ja ikävä. Olen kuitenkin vihdoin tehnyt rauhani.


9. Asia minkä olisit tehnyt toisin?
Avioeroni hoitaisin ehkä jotain sata kertaa arvokkaammin (jos sellainen nyt ikinä on mahdollista).

2017: Olisin pitänyt itsestäni parempaa huolta. Nyt onnistuin ajamaan kroppani vuosia kestäneellä ylirasituksella epätasapainoon, joka ei vain tunnu palautuvan.

10. Puheenaihe josta voisit puhua paljon?
Tommi (No aijjaa?!), jumpat ja niiden suunnittelu, tv-sarjat ja elokuvat, minä itse :D

2017: Repesin tolle "minä itse"! 


11. Asia jota et saa pois mielestäsi?
Tommi (No, aijjaa?!), nyt just kaikki nämä raskaushommelit, painonnousut ja muut.

2017: FB.ssä jaettavat uutiset lasten pahoinpitelyistä. Ihan paskaa! Reissukuume. Jatkuvasti mietin, että olis ihana matkustaa sinne, tänne ja tonne.



Semmosia hommia. Ootko sä onnellinen?
Sannis

8 kommenttia:

  1. Kiva postaus ❤️ Saatanpa napata tämän itselleni. Ja kiitos, olen onnellinen 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä kiva! Ja pitäis nytkin vastata tohon "Missä näet itsesi 5 vuoden päästä". Oli tosi kiva huomata, että haaveet ja suunnitelmat on lähes kaikki toteutuneet. Vois sitten taas viiden vuoden päästä kurkata, että mikä tilanne silloin :)

      Poista
  2. Olen viimein onnellinen. Reilun vuoden kestänyt keskivaikea uupumus ja unettomuudesta johtunut masennus alkaa olla takanapäin - tosin pienin askelin tässä edetään ja aika pienetkin asiat vielä keikuttaa venettä. Mutta pääasia, että tällä hetkellä koen itseni onnelliseksi <3 Aika surullista on ollut todeta, että muiden ongelmia ymmärtää kyllä, mutta omalle kohdalle sattuessa kesti aivan luvattoman kauan todeta, että kaikki ei ole hyvin ja apua tarvitaan. Nyt olenkin päättänyt, että minä olen itselleni tärkein ihminen - kun voin hyvin, olen parempi äiti lapsilleni ja vaimo miehelleni. Ei siis unohdeta itsejämme! Mukavaa joulunodotusta A-perheelle <3

    -Suski-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavaa Suski! Muistankin, kun oot kirjoittanut tuosta uupumisesta. Kun alkaa parantua, ne takapakit tuntuu jotenkin niin raskailta. Mutta hei, siitä paranee kyllä just kun oppii ottamaan itselleen aikaa ja antamaan armoa. Trust me! Se on just noin, kuin kirjoitat.. ei voi olla hyvä äiti tai vaimo jos ei itse voi hyvin.
      Ihanaa joulun odotusta koko teidän porukalle <3 Pidä itsestäs huolta!

      Poista
  3. Oletko ns. luovuttanut painon suhteen vai etsitkö itsellesi sopivaa painonhallintamenetelmää?
    Sitä täytyy ensin haaveilla jostain ennenkuin jotain saa. Ja täytyy miettiny tarkkaan mitä ajattelet,koska ajatuksia käy monesti toteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo luovuttanut. Koitan pikkuhiljaa saada hormonitoimintaa tasaantumaan ja kroppaa palautumaan. Toivon, että bodi jossain vaiheessa ymmärtää, että lepoa ja ravintoa onkin nykyään enemmän eikä pidä kiinni ihan kaikesta, mikä menee kurkusta alas. On ollut pakko käsittää, että tämä mun tilanteeni onkin vähän monimutkaisempi, kuin "syö vähemmän, kuin kulutat" ja yritän nyt elää sen mukaan. Hitaasti, hitaasti. Välillä menee hermo, mutta vielä luotan, että seuraavina vuosina jotain tapahtuu.

      Jep, be careful what you wish for :D

      Poista
    2. Saanko udella, että onko sulla jotain ihan häikkää kropassa? Ei tarvitse tietty kertoa, mutta moni samassa tilanteessa oleva varmasti hyötyisi, jos on olemassa joku lääketieteellknrn syy, kille voi tehdä jotain. Tsemppiä! Oon muuten lueskellut viihdyttävää blogia, ehkä syskon kiinnostaa: kaljamahalady.blogspot.fi

      Poista
    3. Jees, on vähän vikaavikaa. Kortisolihormonin tuotannossa on häikkää. Se on kuitenkin sellainen aihe, josta en halua kirjoittaa, koska on itelle epämukava ja ainakin vanhassa blogissa sai aikaan vähän inhottavia kommentteja. Mitään ihmelääkettäkään tähän tilaan ei ole. Ei voi ottaa yhtä pilleriä ja kaikki on ookoo. Katotaan jos joskus rohkaistun kirjoittelemaan tästä lisää.
      Kiitos blogivinkistä. Käynpäs heti tsiigaamassa.
      Ihanaa joulun odotusta!

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3