perjantai 10. marraskuuta 2017

Friday


Huhhuh.. nyt on kyllä aikamoinen määrä semmosta yleistä tyytymättöyyden tunnetta ilmassa ja jotenkin se saa mutkin tuntemaan itseni niin hemmetin riittämättömäksi. Tämä syksy on monelle ollut jotenkin negatiivista aikaa ja vähän alakuloinen vire tuntuu olevan ilmoilla jatkuvasti. Ärsyttävää!

Oon ollut pari viimeistä viikkoa tosi tiukasti työasioissa kiinni ja paikkaillut sairastelun aikaisia juttuja. Ei oo kyllä ihan parasta settiä silloin tullut vedettyä. Niin surkeassa hapessa olin, että väkisinkin on joitain asioita unohtunut tai jäänyt puolitiehen. Onneksi ei mitään katastrofaalista, mutta itseä toki harmittaa aivan yli kovaa. No, kaikki on saatu paikattua ja alkaa hommat rullata taas normaalilla tavalla.

Tokaluokkalaista alkaa pimeät aamut painaa. Usein lähdetään minin kanssa koululaisen kanssa samaan aikaan, mutta nekin vähäiset aamut, kun pitää ilman meitä lähteä, tuntuu nyt hankalalta kun on pilkkopimeää. Yksin ei oo onneksi tarvinnut mennä, vaan aina on naapurin tytöistä joku ollut lähdössä samaan aikaan. Ollaan tehty kaikenlaisia järjestelyjä, että kotonakaan ei tarvitsisi juurikaan yksin olla ja tuntuu, että nämä jutut syö voimia ihan älyttömästi.

Kuvat on lokakuun lopulta ja niissä näkyy osa mun synttärilahjoistani. Ihania juttuja! Nyt kyllä tuntuu, että oikeesti kaikesta väsystä ja crapista huolimatta olis syytä vähän juhlia. Koska hei, kukaan ei oo kipeänä, mitään ei oo tänään hajonnut eikä kenenkään tutun koulussa oo ollut paniikkitilanteita. Koitanpa siis tästä nyt nousta täältä riittämättömyyden suosta ja lähteä minin kanssa kävelylle. Luulis raittiin ilman vähän piristävän. Tänään saan hengata minin kanssa iltapäivään saakka ja olla kotona, kun tokaluokkalainen tulee koulusta. Sen jälkeen saan jumpata ja illalla lähdetään deiteille mister A:n kanssa ihan kaksistaan. Ihan selvästi tosiaan syytä juhlaan! Jei!

Have a nice friYAY
Sannis

2 kommenttia:

  1. Noi kahdenkeskiset jutut on älyttömän tärkeitä tossa hektisessä perhe-elämän vaiheessa♥
    Ja riittämättömyyden suo.. on tuttua just ku lapset oli pieniä, tuntu ettei kerkii mitää eikä oikeen saa kunnolla tehtyä mitään.
    Nyt ei kerkee senkään vertaa ja miettii et miten hemmetis jaksoi sen rumban, niin ihanaa
    kun olikin kun oli perhe läsnä.
    Ja riittämöttömyys on mulla vaihtunu tyytymättömyyteen itseensä. Mones mieles..
    ehkä menee ohi, ehkä ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, viimeaikoina taas hoksattu, että kannattaa tosiaan vähän viettää aika kahdestaankin ja nyt yritetään sitä aika usein järkätä. Tämä kaksistaan-retki meni kyllä aika väsyneissä tunnelmissa, mutta eipä sitä vissiin aina tarvi niin liekeissä ollakaan. Oltiinpahan väsyneitä yhdessä :)

      Voi riittämättömyys.. Mun mittarissa sä oot mahtava, upea muija! <3
      Saat mulle aina hyvän mielen, kun jaksat mun höpinöitä kommentoida.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3