lauantai 7. lokakuuta 2017

Arki

Arki on kaiken aikatauluhässäkän kanssa aikamoista pyöritystä ja joskus tuntuukin, että viikot on yhtä räpiköimistä viikonlopusta toiseen. Meillä on  toki kaikki perusasiat kunnossa ja perheessä molemmat vanhemmat vahvasti läsnä. Normaalisti myös se, että rakastan työtäni, auttaa tähän asiaan ihan yli paljon ja onnistun fiilistelemään myös arkea. Sitten on nämä setit, kun sairastellaan enkä voi tehdä sitä duuniani ihan täysillä ja muutenkin kaikki on vähän plääh! Varsinkin silloin tarvii vähän extraa.

Jokaisella on varmaan niitä omia pieniä juttuja, mitkä on tärkeitä ja millä saa vähän arkea piristettyä. Meidän arjen pikkujutskat täällä kotosalla on esim. näitä ->

Yhdessä syöminen ja kivasti kattaminen
Meillä syödään aina yhdessä (ne, jotka ei oo koulussa tai töissä). Katetaan pöytä kivasti ja istutaan yhdessä pöytään. Se pysäyttää härdellin ja ehtii vähän jutella kuulumisia. Joskus jos esim. tokaluokkalaisella on menoa, saatan heittää sille erikseen lautasen pöydän kulmalle, mutta useimmiten sovitellaan menot niin, että saadaan syödä yhdessä.

Lasten kanssa päivän tapahtumien läpikäyminen
Kun tuun töistä kotiin, vaikka tytöt olis jo sängyissä, höpötellään hetki päivän tapahtumista. Käyn vuorotellen molempien luona ja tytöt saa kertoa kuinka päivä sujui. Ne on äitinsä tyttäriä ja kertoo yleensä ekana mitä koulussa ja päiväkodissa oli ruokana :D

Yhdessä oleminen
Me hengaillaan lähes aina yhdessä. Toki välillä on joku firman kesäjuhla tai drinksuille/kahville/lenkille meno, mutta 99 prosenttia ajasta suunnitellaan menot niin, että saatais olla mahdollisimman paljon porukalla. Se sopii meille ja arvostetaan sitä aikaa, jolloin saadaan olla koko perhe koolla. Arkisin mennään kuitenkin monena päivänä töiden kanssa ristiin, että yhteinen aika on jo lähtökohtaisesti vähän kortilla. Sen kyllä sitten huomaa vanteessa meikäläisen pään ympärillä jos on oltu liikaa samoissa ympyröissä. Eli yleensä kesäloman kolmannella viikolla :D

Yhdessä tekeminen
Otetaan tytöt mukaan kaikenlaisiin puuhiin. En osaa enkä jaksa leikkiä, joten opetan mielummin tekemään omenahilloa ja leipomaan pipareita. Mister A antaa työkalut käteen ja tytöt saa nikkaroida ties mitä. Tytöt rakastaa, kun saa auttaa ja opetella. 

Jokainen saa toivoa
Jokainen saa vuorollaan päättää mitä ruokaa tehdään tai mihin mennään. Muut koittaa sitten vähän tilanteen mukaan joustaa, vaikkei just sillä hetkellä huvittaiskaan mihinkään Troppariin lähteä tai hernekeittoa syödä.

Treffit mister A:n kanssa
Parin viime vuoden aikana ollaan kunnostauduttu viettämään mister A:n kanssa aikaa kahdestaankin. Eli se yksi prosentti vapaa-ajasta, jota ei olla koko perheellä yhdessä, jaetaan puoliksi kamujen kanssa hengailuun ja treffeihin mister A:n kanssa. Tytöt rakastaa yökyläilyä ja koitetaankin järkätä aina välillä tytöille yökyläretki ja meille aikuisille jotain yhteistä puuhaa. Välillä lojutaan vaan himassa ja käydään marjametsällä ja välillä ollaan menty jopa edes-takas Varsovaan. 

Pienet extrat
Syödään joskus iltapala "retkellä" olkkarissa viltin päällä. Laitetaan joskus tunnelmallinen iltasatuhetki. Eli valot pois ja kynttilöitä joka puolelle. Pikkujuttu, mutta tytöt tykkää aivan yli kovaa. Joskus, kun on oikein surkeeta, tehdään yhdessä kaura-omenapaistosta tai sokerittomia lättyjä ja syödään hyvällä omatunnolla iltapalaksi.

Eväät ja pyykit
Teen yhtenä päivänä kaikki mun ja mister A:n viikon eväät valmiiksi. Siihen ei yleensä tuntia kauempaa mene ja helpottaa huomattavasti arkiviikkoa, kun eväät on valmiina pakkasessa. Pyykkiä pesen yleensä joka ilta koneellisen. Silloin vuori ei ehdi kerääntyä ylivoimaiseksi ja saattaa jopa ehtiä samassa tahdissa kääriä vaatteita kaappiin. Huom! Saattaa :D


Iik, silmät kiinni, kun äiti ja isi pussaa!
Jonna N. Photography
Tytöt sai muuten taas kuvaukseen valkata ite vaatteet.
Suuri ihme oli se, että minillä ei oo Ironman-pukua. Se niin ylpeänä esitteli tuota mekkoaan:D

Niin, isotpienet jutut auttaa meidän arkea rullaamaan paremmin. Mikä sitten arjessa on vaikeaa? No, meillä ainaskin just aikataulujen sovittaminen, kun työt menee vähän ristiin. Mulla on iltavuoroista huono omatunto välillä ja se tietysti kiristää. Tilanne on kuitenkin helpottanut nyt, kun tytöt on jo vähän isompia. 

Toinen vaikea paikka on yrittää muistaa jutella sen toisen meillä asuvan aikuisen kanssa. Sitä on hyytynyt kaikista päivän puuhista ja minä varsinkin helposti vetäydyn kuoreeni, kun tytöt menee nukkumaan. Koko päivän annan kaiken itsestäni lapsille ja töissä, joten illalla tuntuu, että paukut on loppu. Ollaan kuitenkin viime aikoina ihan sillain aktiivisesti koitettu kiinnittää huomiota tähän asiaan. Että muistais sen toisenkin olemassaolon ja muistais kysyä mitä kuuluu. Meillä on kuitenkin niin hyvä tiimi tässä kasassa, että siitä on kyllä pidettävä hitsin hyvää huolta.
Mites teillä muilla? Millä teette arjesta kivaa? Ja mikä on hankalaa?
Sannis

4 kommenttia:

Kiitos, kun kommentoit <3